Rikoksentorjuntaneuvosto

Karhupuisto-hankkeen valinnan Suomen kilpailuehdokkaaksi teki rikoksentorjuntaneuvosto, jonka työvaliokunnan käsityksen mukaan hanke vastaa varsin hyvin Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vaatimuksia. Hanke on vaikuttanut arkiseen rikollisuuteen. Se perustuu hyvin aktiivisiin kansalaisiin ja heidän yhteistyöhönsä poliisin ja kaupungin viherosaston kanssa. Hankkeen vaikutukset Karhupuiston ilmeeseen ovat selvät ja sen teho turvallisuuden tunteen parantajana hyvin todennäköinen, vaikkakaan sen vaikutuksesta varsinaiseen rikollisuuteen ei ole tilastollista näyttöä. Vastaava hanke on periaatteessa toteutettavissa muuallakin, vaikka saattaa olla vaikea löytää yhtä taitavia ja motivoituneita vapaaehtoisia. Hanke on myös innovatiivinen.

Karhupuisto-hanke on käynnistynyt vuonna 1997. Hankkeen keskeisenä lenkkinä ovat "Karhupuiston kummit", puiston käyttöön ja hoitoon sitoutuneet vapaaehtoiset. Helsingin kaupungin viherosasto järjestää kesän alussa paikalle kukkien taimet, jotka istutetaan toistasataa vapaaehtoista kokoavissa talkoojuhlissa. Kummeilla on sovittu tapaamisaika joka päivä koko sen kauden ajan kun kukat ovat maassa, eli kesäkuun alkupuolelta lokakuulle. Kummit huolehtivat kukkien hoidosta ja kastelusta; viherosasto toimittaa työkalut ja leikkaa puistossa olevan nurmen. Poliisi on mukana muun muassa siten, että muiden tehtävien salliessa poliisipartio pyrkii käymään puistossa kummien tapaamisaikana päivittäin.

Aktiivisimmat kummit tapaavat puistossa käytännöllisesti katsoen joka päivä kesällä. Saara Tolonen on ollut paikalla kirjaimellisestikin joka päivä. Hän pitää myös päiväkirjaa siitä, keitä muita kummeja on paikalla ollut. Aktiivisimmista kummeista on tavallisesti paikalla puolesta tusinasta tusinaan. Miltei kaikki aktiivisimmat ovat iäkkäitä naisia. Alle 70-vuotiaat ovat selvänä vähemmistönä, ja joukossa on useita 80 vuotta täyttäneitä.

Ennen hanketta Karhupuisto oli monien paikallisten asukkaiden karttama puisto, jota juopot ja ilkivallan tekijät pitivät hallussaan. Fyysisestikin puisto oli huonossa kunnossa. Hyvin hoidetut kukkaistutukset muuttivat puiston fyysisen kuvan. Se on muuttunut myös sosiaalisesti. Tavalliset ihmiset tuntevat sen paremmin omakseen kuin ennen. Puistokummien ohella sitä käyttävät lounastunnin viettäjät, viereisen Kallion kirjaston asiakkaat, petankin pelaajat. Kun poliisi poisti vanhasta Karhupuistosta pahimmillaan parikymmentä häiritsevää juoppoa päivässä, nyt häiritsevä juominen on harvinaista ja juopot kokoontuvat muualla - ja paikoissa, joissa aiheuttavat todennäköisesti vähemmän häiriötä. Hankkeen vaikutuksia varsinaiseen rikollisuuteen ei ole pystytty luotettavasti mittaamaan - esimerkiksi poliisin tietokonepohjaisista rikospaikkatietokannoista ei saa tietoja Karhupuiston hanketta edeltävältä ajalta. Sen sijaan on todennäköistä, että häiriöiden väheneminen on vähentänyt myös rikosten määriä Karhupuistossa ja sen tuntumassa. Vielä varmempaa on, että rikollisuuden pelko puiston tuntumassa on vähentynyt. Erityisen arvokasta on, on että hanke näyttää parantaneen iäkkäiden naisten viihtyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta kaupungissa.

Karhupuisto-hankkeen laajempi esittely, RTF-muotoinen tiedosto, 69 kB