Tiedonkeruu

Viranomaistilastot rikoksista ja onnettomuuksista ovat keskeinen turvallisuustiedon lähde. Viranomaistietoja täydentää mm. asukkaille suunnatut kunnalliset turvallisuuskyselyt. Niistä voi ilmetä alueella tapahtuneita rikoksia ja häiriökäyttäytymistä sekä tapaturmia, joita ei ilmoiteta viranomaisille. Kannattaa myös selvittää onko turvallisuustietoa alueesta kerätty joidenkin muiden hankkeiden yhteydessä, jolloin tämä tietoa olisi hyödynnettävissä myös turvallisuuskävelyissä.

Paikallisilla toimijoilla on yleensä hyvä ja tarkka käsitys siitä, mille alueille erilaiset ilmiöt kaupungin sisällä sijoittuvat. Hyödyllisiä tietolähteitä ovat mm. lähipoliisit, pelastusviranomaiset ja asukasyhdistykset. Rikokset, häiriöt ja tapaturmat saattavat kasaantua hyvinkin pienille alueille kaupunkien sisällä. Onkin tärkeää löytää nämä ongelmallisimmat sijainnit ja hyödyntää tätä tietoa reitin suunnittelussa. Poliisi ja pelastusviranomaiset keräävät tietoa myös paikkatietojärjestelmiin ja tätä kannattaa hyödyntää reittiä suunnitellessa.

Turvallisuusongelmien ilmeneminen ja määrä vaihtelee myös vuorokauden eri aikoina, eri viikonpäivinä ja vuodenaikoina. Reitin suunnittelussa kannattaakin huomioida kävelyn ajankohta.

Turvallisuuskävelyillä voidaan keskittyä myös tiettyyn teemaan kuten katuväkivaltaan, valaistukseen tai kaatumistapaturmiin. Tällöin taustatietoja kerätään suppeammassa mittakaavassa eli ainoastaan kyseisestä teemasta.

Reitin suunnittelu

On hyvä kävellä sellaisilla paikoilla ja reiteillä, joita asukkaat tavallisesti käyttävät. Reittiä suunnitellessa valitaan myös paikat, joissa halutaan pysähtyä keskustelemaan ja tekemään tarkempia havaintoja. Nämä paikat voivat olla esimerkiksi sellaisia, jotka tiedetään vaarallisiksi tai joissa ihmiset kokevat olonsa turvattomaksi. Kävelyn pituuden tulisi olla enintään muutama kilometri, koska ryhmä pysähtyy useita kertoja reitin varrella. Alku- ja loppukokoontumiset mukaan lukien kävelytapahtuman kesto on noin kaksi tuntia, mahdollisesti vähemmän huonolla säällä tai jos mukana on henkilöitä, jotka eivät jaksa liikkua niin kauan. Kävely on hyvä ajoittaa niin, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Pimeään aikaan tehtävään turvallisuuskävelyyn on yleensä hyvä laatia oma reitti.

Koska kaikki eivät ole tottuneita kartan lukijoita, tarvitaan karttoja, joita on mahdollisimman helppo ymmärtää. Ilmakuva kadunnimineen on hyvä, jos sellainen on saatavilla.

Karttaan on kävelyreitin lisäksi hyvä merkitä ympyröin ne paikat, joissa tullaan pysähtymään ja keskustelemaan. Alueen rajauksessa ja reitin valinnassa otetaan huomioon aiempi alueita koskeva tieto, käytetyimmät alueet ja kävelyreitit sekä ongelmallisiksi tiedetyt paikat. Alueita on hyvä tarkastella laajasti, jotta niistä saadaan mahdollisimman kattava kuva. Mikäli alueella olisi selkeästi tarvetta kävellä pidempi reitti, kannattaa se jakaa useampiin osiin, joita eri ryhmät voivat kävellä.

Kävelyreittejä suunniteltaessa on vaikeaa etukäteen arvioida reitin kestoa. Tästä syystä suunnitteluvaiheessa on hyvä järjestää pienimuotoinen testikävely, jonka kokemuksia voidaan hyödyntää varsinaisten kävelyjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Näin voidaan myös saada etukäteen suhteellisen tarkka kuva kävelyiden kestosta ja tieto että pysähdyspaikat on valittu oikein.