Tutkimuksien tuloksia vääristävät mm.

• Vastaajan tietämättömyys rikostapahtumasta ja tapahtuman määrittelyyn liittyvät ongelmat. Vastaaja on saattanut esimerkiksi pitää vähäpätöistä tekoa sallittuna tai tulkitsee uhkaavaksi koetut tapahtumat rikoksiksi.

• Vastaaja saattaa salata tai tietoisesti valehdella häneen kohdistuneita rikoksia. Näin on asianlaita erityisesti perheväkivallan kohdalla.

• Vastaaja saattaa olla kyvytön vastaamaan tehtyihin kysymyksiin esimerkiksi muistamattomuuden vuoksi.

Uhritutkimuksien luotettavuutta vähentävät myös muut tutkimusmenetelmään liittyvät seikat, kuten otantavirhe, kato ja satunnaisvaihtelu. Osa rikoksista on niin harvinaisia, että niiden osuminen tutkimusaineistoon on sattumanvaraista. Uhriksijoutuminen voi myös kasautua pienille erityisryhmille. Myös kysymysten muotoilu vaikuttaa tuloksiin.

Kirjallisuutta

• Honkatukia, Päivi. 1995. Itse ilmoitetun rikollisuuden mittaaminen. Ryhmäkysely ja henkilökohtainen haastattelu nuorisorikollisuuden tutkimuksessa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 21. Helsinki.
• Kiehelä, Hannu & Raivola, Petri. 1996. Rikokset - tilastot ja tutkimus. Johdatus kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja rikosanalyysiin. Sisäasiainministeriö, poliisiosasto. Poliisin oppikirjasarja 4/1996. Helsinki.
• Niemi, Hannu. 1985. Uhritutkimuksen käyttökelpoisuus. Katsaus uhritutkimusten menetelmäongelmiin erityisesti tunnettujen uhrien testistä saatujen tulosten valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 72. Helsinki.