Tilastot poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta kuvaavat viranomaisten toimintaa, eivät rikollisuuden todellista tasoa. Tilastoista voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä rikollisuuden tason muutoksista ja rakenteellisesta vaihtelusta.
Rikostilastoja tulkittaessa on noudatettava suurta varovaisuutta. Tilastoissa ilmenevät rikollisuuden tason vaihtelut voivat johtua rikollisuuden todellisen vaihtelun lisäksi myös
- käytetystä tilastolähteestä ja sen tietosisällöstä
(tilastot eivät kuvaa piilorikollisuutta; kaikkia rikoksia ei ilmoiteta syyttäjälle; kaikkia tekijöitä ei tuomita rangaistukseen), - poliisin toiminnassa tapahtuneista muutoksista
(valvonnan ja priorisointien muutokset; esimerkiksi puhalluskokeiden lisääminen lisää tilastoituja liikennejuopumuksia), - rikollisuuden kirjaamisessa ja tilastoinnissa tapahtuneista muutoksista
(suuret rikossarjat aiheuttavat paljastuessaan suuria heilahteluja; poliisin kirjaamisperusteiden muuttaminen vaikuttaa tilastoihin), - ilmoitusalttiuden muutoksista,
- lainsäädännöstä ja
- tehtävien siirrosta muille viranomaisille.
(Kiehelä, Hannu & Raivola, Petri. 1996. Rikokset - tilastot ja
tutkimus. Johdatus kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja rikosanalyysiin. Sisäasiainministeriö, poliisiosasto. Poliisin oppikirjasarja 4/1996. Helsinki.)