Paikallinen rikoksentorjunta edellyttää yhteistyötä. Suomessa viranomaisten yhteistyön organisoinnin tarve koskee erityisesti poliisin ja kunnan eräiden hallintokuntien yhteistyötä. Lähipoliisi tarvitsee kunnan toimielinten tukea onnistuakseen rikollisuuden ehkäisyssä. Rikollisuuteen vaikuttavissa asioissa, joista päättäminen ja joiden toteuttaminen on kunnan vastuulla, tarvitaan poliisin asiantuntemusta.

Rikoksentorjuntayhteistyön järjestäminen kunnan eri hallintokuntien välillä on sitä tärkeämpää, mitä suurempi kunta ja mitä eriytyneempi sen hallintojärjestelmä on. Poliisille kuuluu erityinen velvollisuus huolehtia, että tarvittava paikallisen rikoksentorjuntayhteistyön verkosto syntyy.

Paikallisen rikoksentorjuntayhteistyön verkoston kokoonpano riippuu paikallisista olosuhteista. Kuntapohjaiseksi organisoidun rikoksentorjuntayhteistyön tulisi koskea ainakin niitä toimielimiä, jotka vastaavat

• kaupunkisuunnittelusta,
• sosiaalitoimesta,
• nuorisotoimesta ja
• koulutoimesta,

mutta mahdollisesti myös

• kiinteistötoimesta ja kuntatekniikasta
• asuntoasioista,
• liikuntatoimesta,
• kulttuuritoimesta ja
• terveydenhuollosta.

Valtion viranomaisista yhteistyökumppaneihin kuuluu ennen kaikkea poliisi, mutta myös tuomioistuimen ja syyttäjälaitoksen edustuksella voi olla tärkeä rooli yhteistyössä. Kriminaalihuoltoyhdistys voi olla keskeinen yhteistyökumppani kunnissa, joissa sillä on toimipiste, ja työvoimatoimisto alueilla, joissa on runsas työttömyys.

Paikalliselle rikoksentorjunnalle on eduksi, jos siihen osallistuvat myös paikallinen elinkeinoelämä ja seurakunnat sekä kansalaisjärjestöt. Yhteistyöverkoston pitäisi hyödyntää olemassa oleva kansalaisaktiivisuus ja edistää sellaista.