Väkivallan vähentäminen Suomessa Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2009:3 (928kB)

Rikoksentorjuntaneuvosto suosittaa, että kansallisen väkivallan vähentämisohjelman mukaisia toimia jatketaan ja väkivallan vähentämistä tehostetaan uusilla toimilla. Vakavan väkivallan ja henkirikosten määrä ei ole lähtenyt vähenemään toivotulla tavalla. Paikallisella tasolla on tehty paljonkin erityisesti lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttumiseksi ja uhrin auttamiseksi, mutta paikkakunnittaiset erot palveluiden saatavuudessa ovat suuret. Tämä ilmenee kansallisen väkivallan vähentämisohjelman toteutumista arvioivasta raportista, jonka on laatinut rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto.

Rikoksentorjuntaneuvosto painottaa, että väkivallan vähentäminen on pitkäjänteistä työtä. Kaksivuotisen ohjelmakauden (2007-2008) aikana useiden toimien toteutus on vasta käynnistynyt eikä tuloksia ole vielä nähtävissä. Joitakin toimia ei ole vielä aloitettukaan. Väkivaltajaosto on tehnyt väkivallan vähentämisohjelman toteutuksen pohjalta listan suosituksista, joita tulisi noudattaa väkivallan vähentämiseksi.

Vakava väkivalta ei ole vähentynyt tavoitteen mukaisesti

Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman tavoitteena on ollut saada aikaan väkivaltaa kokeneiden määrän johdonmukainen lasku kaikissa väestöryhmissä ja kaikilla väkivallan osa-alueilla. Tavoitteena on vähentää erityisesti vakavaa väkivaltaa. Väkivaltaisten kuolemien haluttiin vähintään puolittuvan, naisten väkivaltakuolemien jo lähivuosien kuluessa. Erityisesti haluttiin vähentää sairaalahoitoa vaativaa väkivaltaa ja muuta väkivaltaa, jolla on vakavat seuraukset toistumisen tai kerrannaisvaikutuksien vuoksi.

Ohjelmassa ei asetettu tarkkoja aikamääriä tavoitteiden saavuttamiselle. Valtaosa suositelluista toimista on sellaisia, että ne toteutettuinakin vaikuttavat vasta ajan mittaan. Silti on huolestuttavaa, että laskun sijasta henkirikosten määrä kääntyi nousuun vuosina 2007 ja 2008 – eikä tämä selity pelkästään Jokelan ja Kauhajoen paljon uhreja vaatineilla surmilla. Sama kehitys näkyy sairaalahoitoon väkivallan vuoksi joutuneiden määrissä. Erityisesti pahoinpitelyn tai muun väkivallan vuoksi sairaalaan kirjattujen miespotilaiden määrä on lisääntynyt sairaanhoitoilmoitusjärjestelmän mukaan vuonna 2007. Koko väestön väkivaltakokemuksien muutoksesta ohjelman aikana ei ole vielä tietoa, sillä edellinen tätä mittaava uhrikysely tehtiin vuonna 2006 ja seuraavan aineisto kerätään vasta myöhemmin tänä vuonna.

Lähestymiskiellon valvontaa ja uhriksi joutumisen riskiarviointia kehittävä sekä hätäkeskuksen toimintaa ohjeistettava

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ovat herättäneet huolen vakavan väkivallan vähentämisestä. Ampuma-aselain lupasäännösten tiukentamiseen on ryhdytty näiden tapausten jälkeen. Poliisi on tehostanut ohjelman edellyttämällä tavalla asevalvontaa; aselupia on peruttu tappouhkausten esitutkinnan yhteydessä ja etenkin silloin, kun luvan hakijan/omistajan tiedetään syyllistyneen väkivaltarikokseen tai olevan alkoholiongelmainen. Rikoksentorjuntaneuvosto pitää tärkeänä, että suunnitellut ampuma-aselainsäädännön muutokset toteutetaan ja niiden vaikutuksia lupakäytäntöön seurataan.

Henkirikosten uhrien määrää voidaan vähentää myös muilla keinoin. Lähestymiskiellon elektronista valvontaa tulisi kehittää. Samoin tulisi parantaa menetelmiä, joilla poliisin, sosiaalityön, terveydenhuollon ja kolmannen sektorin työssä voidaan arvioida väkivallan uhriksi joutumisen riskiä. Hätäkeskusten henkilökunta tarvitsisi ohjeistuksen, miten toimia erilaisissa väkivaltatilanteissa ja minkälaisia ohjeita annetaan puhelimitse.

Nuorisotyö tiiviimmin mukaan väkivallan ehkäisyyn

Lapset ja nuoret ovat avainasemassa väkivallan ehkäisyssä pitkällä tähtäimellä. Paikallistasolla on toteutettu paljon toimia varhaisen puuttumisen edistämiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon, päivähoidon ja poliisin henkilökuntaa on koulutettu ja ohjeistettu tunnistamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja puuttumaan siihen. Poliisin ja sosiaalityön yhteistyötä on kehitetty. Kuntia on tuettu ja ohjattu luomaan omat toimintamallinsa sekä perustamaan moniammatillisia ryhmiä väkivallan ehkäisemiseen ja kriisitilanteiden koordinointiin. Oppilashuollon edellytyksiä on pyritty parantamaan kehittämällä lainsäädäntöä.

Jatkossa tarvittaisiin toimia erityisesti nuorisotyöhön väkivaltaa ehkäisevän ja vähentävän kasvatustyön edistämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena olisi hyödyntää verkkomaailmaa. Myös nuorille suunnattua materiaalia perheväkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta pitäisi kehittää ja levittää. Väkivaltaa kotona nähneet tai kokeneet nuoret tulisi ottaa mukaan laatimaan väkivallan vähentämiseen tähtääviä toimia.

Uusi lastensuojelulaki on selkeyttänyt viranomaisten velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus sekä lisännyt ilmoitusvelvollisten määrää. Olisi syytä selvittää, miten lainmuutokset ovat vaikuttaneet sosiaalitoimen tekemiin rikosilmoituksiin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta.

Uhrien tukipalveluja ja uusintarikollisuuden ehkäisyä resursoitava

Rikoksentorjuntaneuvosto pitää uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisyn ja tukitoimien kehittämisessä tärkeänä uhripalvelujen riittävää resursointia. Olisi varmistettava, että sisäisen turvallisuuden ohjelman ehdotukset turvakotien ja Rikosuhripäivystyksen toiminnan valtakunnallistamisesta sekä kaikkina vuorokauden aikoina saatavilla olevasta maksuttomasta puhelinneuvonnasta toteutuvat.

Uuden vankeuslain myötä mahdollisuudet uusintarikollisuuteen puuttumiseen ovat parantuneet. Vankeja voidaan osana rangaistusajan suunnitelmaa ohjata heille tarpeellisiin ohjelmiin (mm. väkivallan katkaisuohjelmat ja päihdeohjelmat). Vankeuslain asianmukaista toteuttamista haittaa kuitenkin se, ettei vankiloille ja muille vastuuviranomaisille ole myönnetty riittävästi henkilöstö- ja muita resursseja. Rikoksentorjuntaneuvosto korostaa riittävän resursoinnin merkitystä ja suosittaa, että mm. lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelmia laajennettaisiin useampiin vankiloihin. Ohjelmia tulisi suunnata kaikille niitä tarvitseville vangeille. Myös naisvangeille tarkoitettuja väkivallasta vapaaksi –ryhmiä tulisi suunnitella ja toteuttaa. Päihdeongelmaisten vankien hoito-ohjelmia tulisi kehittää osana rangaistuksen täytäntöönpanoa ja sen jälkeen. Vankien vapauteen valmentamista ja jälkihuoltoa tulisi tehostaa, vastuuta sen järjestämisestä selkeyttää ja riittävästä resursoinnista huolehtia. Koska päihdeongelmiin puuttuminen voi osaltaan vähentää väkivaltaa, olisi tärkeää yleensäkin edistää väkivaltaa käyttävien päihdeongelmaisten hoitoonohjausta ja kehittää päihdepalvelun työmuotoja väkivaltaisuuden tunnistamiseksi.

Rikoksentorjuntaneuvostossa nousi raportin käsittelyn yhteydessä erityinen huoli muuttuvassa taloudellisessa tilanteessa syntyvien uusien uhkatilanteiden johdosta. Näiden torjunnassa tulisi kiinnittää huomiota mm. eri rekistereissä olevien henkilötietojen suojaamiseen.

Rikoksentorjuntaneuvoston suositukset löytyvät kokonaisuudessaan liittenä olevasta raportista.

Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Marita Ruohonen, Suomen Mielenterveysseura, rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaoston puheenjohtaja, puh. 050 567 7526
erikoissuunnittelija Minna Piispa, rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristö, puh. 050 591 1897