Rikokset ovat erilaisia ja eri rikollisuuden lajeissa vaikuttavat eri tekijät. Lähes kaikki rikokset kuitenkin edellyttävät, että

• motivoitunut rikoksentekijä ja
• otollinen kohde kohtaavat
• riittävän valvonnan ulottumattomissa.

Ilman näiden kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä rikosta ei tapahdu.

Rikollisuuden vaihtelun keskeinen selitys on erot ja muutokset rikostilaisuuksien määrissä. Esimerkiksi nykyisen elintason suoma kulutushyödykkeiden määrä merkitsee, että anastettavaa omaisuutta on tarjolla yllin kyllin. Liikkuvuuden vuoksi mahdollinen rikoksentekijä kohtaa mahdollisen rikoskohteen entistä useammin. Valvonta on samalla vähentynyt, sekin paljolti liikkuvuuden kasvun ja kaupungistumisen seurauksena. Ennen tuttuuteen perustuva sosiaalinen kontrolli sääteli lujasti käyttäytymistä. Liikenteen kasvun merkitys liikennerikosten tilaisuuksiin on toinen havainnollinen esimerkki. Toisaalta monet kulutushyödykkeet ovat paremmin suojattuja ja kaupunkitila tehokkaammin valvottua kuin vuosikymmen sitten, minkä uskotaan osaltaan selittävän viimeaikasta rikollisuuden vähentymistä.

Rikollisuudessa on huomattavia alueellisia eroja. Yleensä rikollisuus on runsaampaa suurissa kaupungeissa. Tämä johtuu sekä kaupunkien lukuisammista rikostilaisuuksista että kaupungistumisen mukana vähentyvästä sosiaalisesta kontrollista.

Lähes kaikissa rikollisuuden lajeissa pätee, että pieni joukko tekee valtaosan rikoksista. Runsaasti rikoksia tekevät ovat yleensä aloittaneet varsin nuorena, ennen rikosoikeudellista syyntakeisuusikää (15 vuotta).

Rikollisuus on yhteydessä syrjäytymiseen. Vaikutussuhde on molemminpuolinen: syrjäytyminen edistää rikollisuutta ja rikolliseksi leimautuminen on syrjäytymistä. Tulevaisuuden uhkana ovat "rikolliset luokat". Vaarana on, että maahan on syntymässä pysyvästi työelämän ja muiden lailliseen yhteiskuntaan yksilöä kiinnittävien järjestelmien ulkopuolinen laaja väestönosa.

Rikollisuus on meillä ollut toistaiseksi varsin vähän järjestäytynyttä. Lisäksi Suomen rikollisuus on lähestulkoon kotimaista, suomalaisten tekemää. Muuten se on samankaltaista kuin Euroopan pienten valtioiden ja erityisesti muiden pohjoismaiden rikollisuus. Suomen rikollisuutta luonnehtii kuitenkin ainakin pohjoismaisella mittapuulla runsas vakava väkivalta. Se, kuten huomattava osa muustakin rikollisuudesta, on yhteydessä humalahakuiseen alkoholikulttuuriimme, ja monessa rikollisuuden lajissa kasvu on myötäillyt alkoholinkulutuksen kasvua. Tulevaisuuden uhkia ovat rikollisuuden kasvava organisoituminen ja kansainvälistyminen.

Vain pieni osa rikoksista voidaan selvittää. Osaksi tämä johtuu siitä, että poliisin voimavarat ovat vähentyneet suhteessa tutkittavien rikosten määrään. Pääasiallinen syy on kuitenkin se, että yhteiskuntakehityksen seurauksena entistä suurempi osa rikoksista on ns. pimeitä eli tapahtuu olosuhteissa, jotka eivät tarjoa lähtökohtia aloittaa tuloksellista rikostutkintaa. Tämä heikentää rikosoikeudellisen järjestelmän tehoa ja on keskeinen peruste panostaa rikollisuuden ehkäisyyn.