Turvallisuus ja rikoksen pelko
Turvallisuuden edistäminen on osin itsenäinen rikoksentorjunnan tavoite rikollisuuden vähentämisen rinnalla.

Turvallisuus on monitahoinen asia. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on omaksuttu laaja turvallisuuskäsite. Rikosten ehkäisyn ohella ohjelmassa ehkäistään kaikenlaisia onnettomuuksia ja muita riskejä. Ohjelman mukaan paikallisessakin turvallisuussuunnittelussa olisi omaksuttava tämä laaja turvallisuuskäsite ja toteutettava sen edellyttämä yhteistyö.
Eräässä Euroopan neuvoston suosituksessa yhteisöllinen turvallisuus on määritelty siten, että se sisältää kolme elementtiä:
- rikosten (ja onnettomuuksien) alhaisen riskin
- väestön valmiudet toimia tilanteissa, joissa kohtaavat riskejä
- tuen seurausten lievittämiseksi, jos riskit ajankohtaistuvat
Rikoksen pelkoa voidaan pitää melkeinpä rikollisuuden veroinen yhteiskuntaongelma. Vaikka se perustuisikin virheellisiin käsityksiin rikollisuuden yleisyydestä ja omakohtaisista riskeistä tai paljolti johtuisi muista seikoista kuin itse rikollisuudesta, ongelma on todellinen ja heikentää vakavasti monien ihmisryhmien elämisen laatua. Rikosten saamalla mediajulkisuudella voi olla vaikutusta siihen, kuinka yleistä ihmiset olettavat rikollisuuden olevan.
Suomalaisten turvallisuus 2003 –tutkimuksen mukaan hieman yli kolmasosa suomalaisista oli ainakin jonkin verran huolissaan väkivallan kohteeksi joutumisesta liikkuessaan iltaisin ulkona kodin lähiympäristöön kuuluvalla alueella. Naisista hieman alle puolet oli tällöin huolissaan väkivallan kohteeksi joutumisesta. Miehillä vastaava osuus oli hieman alle neljäsosa. Suhteellisesti muuta väestöä suurempaa rikoksenpelkoa kokevat rikoksen uhriksi joutuneet henkilöt.
Naisten ja miesten rikoksenpelot eroavat yleensä toisistaan sekä voimakkuudeltaan että syiltään. Nuoret miehet kokevat vähiten rikoksenpelkoa – tai he ainakin ovat haluttomimpia sitä tunnustamaan – vaikka juuri heillä on suurin riski joutua rikoksen uhriksi julkisilla alueilla. Naiset kokevat keskimäärin huomattavasti suurempaa rikoksenpelkoa, ja pelko kohdistuu sekä julkiseen tilaan (esim. seksuaalisen väkivallan pelko) että yksityiseen tilaan (esim. parisuhdeväkivalta). Yleisesti rikoksenpelkoa tutkitaan juuri julkisilla alueilla.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomi koetaan EU:n turvallisimmaksi tai lähes turvallisimmaksi maaksi tavanomaisilla rikoksenpelkoa koskevilla kysymyksillä mitaten. Kärkisijasta kilpailevat yleensä pohjoismaiset yhteiskunnat, joissa on korkeatasoinen sosiaaliturva.
>>Suomalaisten turvallisuudentunnetta ja rikoksen pelkoa selvittäviä tutkimuksia